Eilen olin kesäteologityöhaastattelussa. Kaksitoista tuntia ennen sitä pyörin mun sängyssä enkä voinut nukkua, kun mietin, mitä kaikkea katalaa kamalaa ketkua ne voisivat multa kysyä. Jostain syystä ensimmäinen ajatus, joka tuli mun mieleen, oli seuraava kysymys:
Mitä neitsyt Maria merkitsee sulle luterilaisena?
Ja seuraavaksi en saanut unesta kiinni, kun piti vastata siihen.
Mulle neitsyt Maria on sellaisen kristityn kuva, jollainen tahtoisin itsekin oppia olemaan. En todellakaan toivo, että Jumalan suunnitelma mun elämälle olisi yhtä hc kuin Marialle varattu paikka, mutta toivon, että osaisin jonain päivänä vastata yhtä nöyrästi.
Siinä tilanteessa, johon Maria on jouluevankeliumissa joutunut, ei varmaan ole kauhean mukavaa. Sen lisäksi, että Maria on synnyttänyt Jumalan, hän on tehnyt sen eläinten luona tallissa, lapsi makaa aasien ruuan keskellä, on likaista, kylmä ja toivotonta. Siinä tilanteessa minä olisin vihainen Jumalalle, pettynyt ja paniikissa. Siinä tilanteessa Maria on tyyni ja rauhallinen.
Hengellisenä uuden vuoden lupauksena ajattelin, että haluaisin kasvaa enemmän kristityksi. Sellaiseksi kristityksi, joka haluaa odottaa Jumalan suunnitelmaa, joka haluaa kuulla Jumalaa. Että oppisin luottamaan. Että paniikin keskellä kuulisin sodan ja taistelun sanoman keskellä Jumalan rakkauden äänen ja luottaisin siihen omien pelkojeni sijaan.
