lokakuu, sadetta ja irrallisia hetkiä

Viime viikko oli harmaa. Nyt jälkeenpäin tuntuu kuin koko viikko olisi mennyt juna-asemilla, läpimärissä kengissä, ilman lapasia, puoliunessa. Vaikka ehdinhän minä paljonkin tehdä: polttaa ruisleivät mikrossa, unohtaa sateenvarjon kotiin, melkein eksyä Herttoniemeen, altistua teologian fuksien kollektiiviselle opiskeluahdistukselle, leikkiä steariinilla Emilian katsoen tuomitsevasti vierestä, unohtaa avaimet ja soittaa ovikelloa yhdeltä yöllä. Ensimmäinen tenttikin tuli ja meni, aivan liian minimaalisella panostuksella. Ehkä ei olisi pitänyt olettaa, että Descartes ja Kierkegaard hiljalleen siirtyisivät aivoihini vain tenttikirjaa repussa kantamalla. Onneksi armoa riittää yliopistollakin, tentin voi aina uusia. Ehkä minustakin vielä joskus teologi tulee.

Keskiviikkona kun Emilia päätti olla järkevä, minä päätin etten olisi. Opiskelun sijasta päädyin Agricolamessuun. Sateisena iltana jopa Helsinki tuntui hetken kodilta kirkonpenkistä
katsottuna. Ehkä se oli tuttujen vihtiläisten määrä, ehkä kirkkosalin hämäryys tai ehkä yliväsymys, mutta Cola oli melkein oma maailmansa sinä iltana. Irrallaan pääkaupungin kylmyydestä ja syksyn harmaudesta. Vaikka papin puheet salaliittoteorioista ja kloorivedestä naurattivatkin, kirkossa olo oli hetken todellinen.

Eilen (tai teknisesti ottaen toissapäivänä) Emilia kirjoitti siitä, kuinka joskus tuntee olevansa huono kristitty. Minunkin on vähän ripittäydyttävä: puhelimen raamattusovellus on kovin huolissaan minusta. Elämä on välillä kiireistä eikä silloin ehdi tehdä kaikkea haluamaansa, sanoo sähköpostiviesti. Näyttäisi siltä, että olet hieman jäljessä YouVersion-raamattusuunnitelmassasi Evankeliumit. Niin, siltä tosiaan näyttää. Junamatkoilla on ollut helpompi kaivaa laukusta neulomisprojekti kuin selata puhelimesta Matteusta. Mutta olisiko okei joskus pitää vähän taukoa? Onko okei, jos ei aina vain jaksa? Tarvitseeko Raamatusta tehdä itselleen pakkopullaa kun ei vain ole fiilistä lukea? Nämä ei ole retorisia kysymyksiä. Kertokaa jooko, itse en osaa/tiedä/jaksa ajatella.

Toivottavasti ensi viikko on vähemmän harmaa. Joka tapauksessa aion viettää sen juoden paljon teetä ja kuunnellen Keaton Hensonia. Because nothing makes my day like sad bearded men with guitars.