I can see your love

Uusi vuosi oli ja meni, muuttamatta lopulta kuitenkaan mitään. Kovin tavalliset (ja siksi juuri) rakkaat ihanat lempeät lomapäivät ovat kohta loppu. Lomalla olen ollut niin irti kaikesta kuin on ollut mahdollista, ja se on ollut kivaa. Viikot ovat täyttyneet liian nopeasti, mutta olen kuitenkin tehnyt: leiponut, luistellut, lukenut, kävellyt metsässä ja nukkunut. Parhaat kaksi päivää vietin aurinkokaupunki Naantalissa. On ollut ihan hirmuisen kaunis loma. (ensimmäinen oikeasti loma tosi pitkään)

Olen käynyt messussa supervähän verrattuna arkeen. (uskon itseltäni superhuonot tekosyyt, joista ehdottomasti top ykköseen kuuluu: "ne mummot  ja se pappi siellä pitää mua niin hihhulina, jos käyn kirkossa" Niin just juu.) On onneksi kuitenkin yllättävän paljon helpompaa tarttua Raamattuun ja ristiä käsiä, kun Jeesuksesta ja Paavalista ei tarvitse koko ajan puhua tieteen tasolla, epäillen, tutkien, käyttäen hienoja termejä ja pohtien ilmiöiden historiallisuutta.

Sillä missään tapauksessa historiallista ei ole Jumalan rakkaus, suunnaton armo, iankaikkinen suunnitelma ja minun ja sinun ainoa mahdollisuus pelastua. Ja kuitenkin se kaikki todellisen rajan rikkova on minulle ehdottomasti rakkainta ja arvokkainta muistaa tähän kaikkeen liittyen.

Olen tosissaan tuntenut sellaisen ihmeellisen uskon, uskon ihmeeseen. Yhtenä talvi-iltana pesin hampaita ja tajusin, että Jumala rakastaa. Ei tapahtunut mitään todella ihmeellistä, vain se, että ihan oikeasti tunsin ja näin sen suunnattoman kaiken ylittävän rakkauden.

Ja vaikka haluaisin jatkaa lomaa, on silti ihan hauska nähdä ihmiset, joihin syksyllä tutustui ja päästä hämäriin seurakuntiin, joissa kukaan ei näe kasvojani. 

      

Erittäin huono kuva, mutta naurattava juttu seuriksella

Amazing grace! how sweet the sound
that saved a wretch like me.
I once was lost, but now am found,
was blind, but now I see.