Kapteeni

Nauratti, kun näin tämän. Nauratti seuraavana päivänäkin, hölmö juttu, mutta silti. Mutta sitten mietin, että saattaa tämä kuva kertoa minun (ja uskon, että monen muunkin) elämästä aika oikeastikin. Sellaista ei välttämättä halua tunnustaa edes itselleen, mutta kuvaa katsoessa on tunnustettava. Ihan liian usein melkein tiedostamatta sanon Jeesukselle, että hei, sä oot taas tiellä, voiks vähän väistää? Ja toisinaan vielä paljon kovemmin, kylmemmin ja ylpeämmin.

Pyydän Jeesusta poistumaan, osoitan sydämeni ovelle. Minä teen niin silloin, kun monta hetkeä peräkkäin avaan Raamatun sijaan tietokoneen. Kun en liitä käsiä ristiin kuukauteen, vaikka toisaalta siltä tuntuisi. Kun mietin saarnan aikana kauppalistaa ja sanon Isä meidän väärin, koska keskityn ikkunoihin.  Kun jätän kertomatta, että oikeastaan haluaisin ehkä olla pappi, koska en halua olla liian hihhuli. Erityisesti silloin, kun teen sellaista, mistä en ole ihan varma, mitä mieltä Jeesus olisi.

Ei siinä ehkä sillä tavalla ole mitään kovin väärää. Tai väärää on, muttei erikoista. Mutta kuitenkin, Jeesus ei tullut maailmaan sitä varten, että me pyytäisimme häntä väistymään, piilottaisimme kaappiin tai pihavarastoon, tunkisimme ryttyyn ja ruttaisimme sängyn alle pölyttymään. Muuttaessa jättäisimme jälkeemme likaisen ja unohdetun Jeesuksen. Ongelma ei ole siinä hetkessä, kun pyydämme kerran Jeesusta väistymään vaikka koulutöiden tieltä, Jeesuskin jaksaa odottaa hetken. Virhe on siinä, ettemme enää halua nähdä Jeesusta ollenkaan. Että Jeesus siirtyy syrjään tieltä ja huristamme ohi niin, että pakokaasut vain leijuvat Jeesuksen päälle. Ja sitten ajamme ojaan, ilman Jeesusta.

Raamatussa Jeesus sanoo, minä olen tie, totuus ja elämä. Mitäpä jos pysäyttäisimme veneen ja ottaisimme Jeesuksen kyytiin, antaisimme Jeesuksen ohjata laivaa? Omaa pientä venettämme ja ihan tätä isoa seurakuntaa, Kristuksen valtamerialusta. Olen varma, että Jeesus olisi paljon parempi kapteeni kuin yksikään meistä. 

Tämän syksyn tavoite voisi olla, ettemme kovin monta kertaa ajaisi Jeesuksen ohi, emmekä tönisi Jeesusta kaappiin vaan pyytäisimme mukaan. Jeesus on oikeasti aika kiva ja cool tyyppi, enkä minä ainakaan halua eksyä tai ajaa karille.

Jeesus kiitos siitä, että sä oot valmis milloin tahansa hyppäämään meidän laivaan 

ja ohjaamaan sen pois niiltä vesiltä,  joissa sä et halua, että me eksytetään itsemme. 

Mä pyydän, että sä antaisit meille kaikille tänä syksynä sellaisen mielen, 

että me oikeasti haluttaisiin sut meidän laivan kapteeniksi ja luotettaisiin siihen, 

että sä ohjaat meidän elämää paljon paremmin kuin me itse koskaan. 

Tuu Jeesus kyytiin.

Aamen