3. adventti: Hän tuo esiin sydänten ajatukset

Kolmannen adventin uuden testamentin lukukappale löytyy 1. Korinttilaiskirjeen neljännestä luvusta:

Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet. Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. Mutta minulle on yhdentekevää, ryhdyttekö te tai jokin ihmisten tuomioistuin minua tutkimaan. En itsekään ryhdy tutkimaan itseäni. Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta.
(1. Kor. 4: 1-5)

2010-luvun Suomen yhteiskunnalliset keskustelut pyörivät lähinnä yhden sanan ympärillä: suvaitsevaisuus. Joko suvaitaan liikaa tai suvaitaan liian vähän. Kuitenkin molemmilla puolilla keskustelua suvaitsevainen on sanana löytänyt aivan uudet ulottuvuudet. Suvaitsevaisuudella saa kuitattua itsensä hyvien ihmisten kirjaan (2000-luvun aneet, anyone?). Samalla suvaitsevaiset ovat vain helsinkiläisiä vihervassareita, jotka ovat luopuneen kaikesta moraalista. Aaaivan. Just näinhän tän pitikin mennä.

Koska itse elän aivan täysin liberaalivihervassarikuplan sisällä, tämän päivän teksti oli mulle vähän hankala. Teksti tuntui sanovan sitä samaa bullshittiä, jota tuntuu muutenkin kuulevan kaikkialta: kaikkea kuuluu suvaita. En nyt halua sanoa että suvaitseminen on pahasta, en yhtään. Meidän ei tosiaankaan pitäisi tuomita toisiamme. Mutta nykyajan suvaitsevaisuus tuntuu olevan epärehellistä, kaiken vaikean maton alle lakaisevaa keskustelukulttuuria. Suvaitsevaisuuden nimissä tietyt ilmiöt on laitettu lokeroon, jota ei saa kritisoida, ei saa pohtia, eikä varsinkaan sanoa ääneen olevansa eri mieltä valtavirran kanssa. Esimerkiksi itse tuen täysin LGBTQ-ihmisten oikeuksia ja samaa sukupuolta olevien avioliittoa yhteiskunnassa, mutta en voi hyvällä omallatunnolla väittää tietäväni, että kaikki Raamatun vittaukset homoseksuaalisuuteen olisivat käännösvirheitä tai aikaan sidottuja. Tietyissä piireissä pelkkä tämän epävarmuuden sanominen ääneen aiheuttaa aivan järjettömän haloon, vaikka se ei mitenkään vaikuta siihen, miten kohtelen muita ihmisiä tai miten äänestän. Se vaikuttaa vain omaan näkemykseeni synnistä ja siitä, miten Jumala tahtoo mun elävän.

Ja ensi silmäykseltä tämä teksti tuntuu sanovan samaa: pointti näyttäisi olevan se, kuinka muiden tuomitseminen on paha juttu ja hei, only God can judge me bro. Ja sitähän se teksti tavallaan sanookin. Mutta. Tarkastellaan hetki miten tää teksti alkaa.

"Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet. Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi."

Let's break it down to three points:
1)Me ollaan Kristuksen palvelijoita.
2)Meille on annettu Jumalan salaisuudet, eli Raamattu ja muu opetus kertomaan totuudesta ja siitä, miten meidän kuuluu elää.
3)Koska meille on nämä asiat annettu, meidän täytyy osoittautua luottamuksen arvoisiksi.

Teksti aloittaa siitä olettamuksesta että me tiedetään nää asiat. Me tiedetään miten meidän kuuluisi toimia Kristuksen palvelijoina ja me halutaan toimia oikein. Ja vasta tämän jälkeen Paavali puhuu siitä, kuinka kukaan ulkopuolinen ei voi häntä tuomita. Mutta asiahan ei ole aina näin: me ei yleensä ihan täysin tiedetä, miten meidän kuuluu elää, eikä me aina edes haluta elää oikein. Siksi meidän pitää nähdä tässä tekstissä muutakin kuin lupa toimia ihan miten tahtoo, koska kukaan ei saa tuomita meitä.

Tämä teksti puhuu ihmisistä, jotka kaikesta epätäydellisyydestään huolimatta pyrkivät toimimaan oikein. Ja siinä tärkeää on huomata, että me kaikki ollaan samalla matkalla, kulkemassa kohti yhteistä päämäärää. Paavali ei puhu ihmisistä, jotka eivät pyri moraalisuuteen. Paavali ei myöskään sano, etteikö meidän pitäisi keskustella oikeasta ja väärästä. Me saadaan ja meidän kuuluu yrittää löytää oikea tapa elää tässä maailmassa. Me kaikki epäonnistutaan siinä, mutta kun me yritetään niin hyvin kuin voidaan, niin se riittää. Ja meidän ei pidä tuomita toisen epäonnistumista, se ei ole meidän tehtävä. Jumala tietää mitä me tehdään oikein ja mitä väärin. Kaikki mitä me voidaan tehdä, on tukea toisiamme ja pyrkiä yhdessä kohti valoa ja totuutta ja rakkautta.

Tuuli