4. adventti: Minun armoni riittää sinulle

Fil. 4: 4-7

Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Tämän päivän teksti on tuttu, mutta vaikea. Jotenkin se on täynnä juuri niitä asioita, jotka tuntuvat arjen keskellä usein unohtuvan. Iloitkaa aina Herrassa, olkaa lempeitä, älkääkä huolehtiko mistään. Ainakin minulle nämä ovat varmasti vaikeimpia asioita juuri tässä hetkessä. 

Tämän syksyn ajan olen keskustellut Jumalan kanssa rukouksesta, pyytämisestä ja saamisesta. 

Jumala: Emilia sä voit pyytää oikeasti niitä juttuja, mitä tarvitset. Sä voit pyytää muutakin kuin siunausta. 

Minä: Oikeesti! Mitä ihmettä, miks en oo ennen tajunnut?! Ei vitsi, huikee Jumala! No, olisin tosi onnellinen, jos mulla olisi oikea hengellinen koti ja tosi selkeä kutsu, aikaa liikkua paljon ja syödä aina hyvin, jos saisin kesätöitä ja kivan asunnon ja jos... Sitten olisin varmasti onnellinen.

Jumala: Mmm, sä ymmärsit ehkä vähän huonosti.

Minä: Isä sä lupasit. Mä haluan kaikkia niitä juttuja tosi paljon. Mä tulisin tosi onnelliseksi.

Sataa pyyntörukousta myöhemmin en vieläkään kuule Jumalan ääntä. 

Minä: Jumala sä oot ihan tyhmä, mä en jaksa enää odottaa. Sä lupasit, että voin pyytää ja sä lupasit, että mä saan. Sä valehtelit mulle.

Itkupotkumakaan lattialla ja Jumala yrittää puhua mulle järkeä, mutta en kuule muuta kuin oman itkuni, pyyntöni ja ääneni.

Minä: En oikeesti haluu odottaa enää yhtään! Isä sä oot tyhmä, en usko enää mitään, mitä sanot. Sä lupasit, että voin pyytää!

Jumala: Minun armoni on suurempi kuin elämä.

Lopetan itkemisen. Olen hetken ihan hiljaa.

Jumala: Minun armoni on suurempi kuin elämä. Minun armoni riittää sinulle. 

Jumala sanoo, iloitkaa Herrassa. Meidän ilon aiheemme kuuluu olla se, että meillä on Jumala, joka antaa rauhan ja ilon. Jumalan rauha ja ilo eivät ole oikeastaan vain siksi, että meillä olisi rauha ja ilo. Jumala ei anna meille asioita siksi, että voisimme kiinnittää onnemme niihin. Hän antaa meille rauhan, joka on syvempi kuin mikään siksi, että tajuaisimme, että meillä on Jumala. Meidän Jumalamme on suurempi, syvempi ja mahtavampi kuin mikään muu. Siksi Jumalan armo riittää meille. Suurempaa ei ole. Kysymys ei ole siitä, saammeko Jumalalta parasta rakkautta ja rauhaa ikinä, vaan siitä, ymmärrämmekö lainkaan, kuinka suuri Jumala meillä oikeasti on.

Ps. Samalla huikean suuri Jumala kuuli mun pyynnöt ja on antanut mulle myös joitain niitä asioita, joita halusin. Mutta ei silloin, kun mä halusin, vaan silloin, kun Jumala halusi.