Joh. 8: 46-59
Jeesus sanoi: ”Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.”
Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?”
Jeesus vastasi: ”Ei minussa ole pahaa henkeä. Minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua. Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.”
Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: ’Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.’ Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?”
Jeesus vastasi: ”Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.”
Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi - minä olin.” Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä.
Tämän päivän evankeliumissa Jeesuksella on taas kinaa juutalaisten kanssa. Jeesuksen puheet ovat menneet ihan yli ymmärryksen juutalaisilta: ensin hän väittää olevansa synnitön ja sitten olevansa sekä suurempi että vanhempi kuin Abraham! Kuulostaa aika mahdottomalta. Juutalaisten reaktio on ihan ymmärrettävä, vaikkakin aika raju. He haluavat kivittää Jeesuksen.
Tämä raamatunkohta, kuten aika moni muukin kohta, tuntuu ainakin mulle vähän hankalalta. Miksi Jeesus puhuu noin epäselvästi ja provosoivasti? Selvästikin tekstistä huomaa, että Jeesus ja juutalaiset puhuivat aivan eri tasoilla. Miksei hän voinut selittää asiaa niin, etteivät juutalaiset pitäisi häntä pahan hengen riivaamana jumalanpilkkaajana?
Tämän päivän toinen lukukappale avaa uuden näkökulman evankeliumiin:
1. Joh. 5: 18-20:
Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta. Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.
Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.
Juutalaisille Jeesuksen puheet olivat hulluutta ja jopa jumalanpilkkaa, mutta kun päivän evankeliumia lukee Jeesuksen kautta, tekstistä nousee toisenlainen kuva. On siis mietittävä, mitä evankeliumi kertoo Hänestä. Jeesus puhuu ehkä vähän arvoituksellisesti ja monimutkaisesti, mutta olennaisin käy selväksi: Hän on tie pelastukseen. Hän on totuus, jonka kautta voimme löytää Jumalan. Hän on ikuinen elämä. Kuten lukukappaleessa sanotaan, Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.
Aika moni asia uskossa tuntuu usein vähän vaikealta. Mä olen huomannut, että sellaisina hetkinä Jeesus-taktiikka on aika toimiva. Jos raamatunkohta on epäselvä, mieti mitä se kertoo Jeesuksesta. Sama pätee moneen muuhunkin uskonelämässä: opillisiin epäselvyyksiin, epäilykseen, melkeinpä mihin tahansa. Niissä kohdissa on tärkeintä muistaa, miksi me ollaan täällä. Kenen takia me uskotaan. Jeesuksen kautta me voidaan oppia ymmärtämään uskoa paremmin, voidaan tuntea Jumala.
Tätä sunnuntaita kutsutaan nimellä Oculi (=minun silmäni), joka on saatu päivän antifonista: Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta. Tässä biisi teemaan liittyen. I was blind, but now I see.
(Teksti, kuva: Tuuli)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti