5. paastonajan sunnuntai: vahva pohja

Kärsimyksen sunnuntain ilosanoma:

Mark. 12: 1–12

Jeesus alkoi puhua vertauksin:

    ”Mies istutti viinitarhan, ympäröi sen aidalla, louhi kallioon viinikuurnan ja rakensi vartiotornin. Sitten hän vuokrasi tarhan viininviljelijöille ja muutti itse pois maasta.

Sovittuun aikaan hän lähetti palvelijansa viinitarhan viljelijöiden luo, jotta saisi heiltä osansa tarhan sadosta. Mutta nämä ottivat miehen kiinni, pieksivät hänet ja lähettivät takaisin tyhjin käsin. Omistaja lähetti heidän luokseen toisen palvelijan, mutta tätäkin he pahoinpitelivät ja häpäisivät. Hän lähetti taas uuden palvelijan, ja tämän he tappoivat. Samoin kävi seuraavienkin: toiset he pieksivät, toiset tappoivat. Nyt oli jäljellä enää yksi, hänen rakas poikansa. Tämän hän lähetti vuokraajien luo viimeiseksi ajatellen: ’Minun omaan poikaani he eivät sentään uskalla koskea.’ Mutta nämä sanoivat toisilleen: ’Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin perintö on meidän.’ He ottivat hänet kiinni, tappoivat hänet ja heittivät ulos viinitarhasta.

    
Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee? Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille. Olette kai lukeneet kirjoituksista tämän kohdan:

      - Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,

      on nyt kulmakivi.

      Herralta se on tullut,

      ja se on ihmeellinen meidän silmissämme.”

    Neuvoston jäsenet olisivat halunneet ottaa Jeesuksen kiinni, sillä he ymmärsivät, että Jeesus oli vertauksessaan puhunut heistä. Mutta koska he pelkäsivät kansaa, he antoivat hänen olla ja lähtivät pois.

Meidän on vastattava Jumalalle siitä, kuinka olemme kohdelleet itseämme, toisiamme ja maailmaa. Miten olemme huolehtineet Jumalan luomasta maailmasta, jonka hän on antanut meille.

Tilanne on sama kuin  silloin, jos lainaat kaverilta cd:n ja siihen tulee naarmu, joka murtaa levyn äänen mahdottomaksi kuulla. Levyä palauttaessasi uskottelet, ettei mitään ole tapahtunut. Vaihtoehtoisesti "unohdat" palauttaa lainatun cd;n. Lopulta kaverisi saa tietää, tulee surulliseksi ja suuttuu. Ennen muuta siksi, ettet ole ollut valmis tunnustamaan. Ja siksi, ettet ole arvostanut ystävyyttä niin, että olisit huolehtinut levystä.

Kaikki tässä maailmassa on meillä lainassa, lahjaa Luojalta. On elämä laina, laulaa Erin ja on oikeassa. Olemme saaneet Jumalalta kauniin luonnon, rakkaita ihmisiä ja oman itsemme, arvokkaan ja ihanan ihmisen. Ja miten me kaikkea tätä saatua pidämme? Tilanne näyttää varsin surkealta.

Sitten me kärsimme, kun teemme pahaa. Jumala suree, ja me kärsimme ja suremme. Ja kuitenkaan, huolimatta kaikesta, emme osaa polvistua ja rakentua Jumalan varassa.

Silti tämänkin päivän evankeliumi on pohjimmiltaan ilosanoma: saamme uskoa, että Jeesus on kuollut meidän puolestamme. Jeesus astuu esiin myös silloin, kun minä ja sinä olemme olleet pahoja. Silloin, kun Jumala ottaa esiin ne teot, joilla olemme rikkoneet, sanat, joilla olemme satuttaneet ja pyynnöt, joita emme ole kuulleet. Meidän ei tarvitse pelätä, vaikka olemme tuhonneet Jumalan luomaa sitä mukaa kun hän on korjannut murtamiamme sydämiä.

Jeesus on tuo kulmakivi, jonka Herra on antanut. Kivi, jonka päälle kaikki muu rakentuu. Jeesus on se asia, jonka päälle meidänkin pitää rakentaa elämämme, jos haluamme pysyvän ja vahvan perustan. Saamme rakentaa Jumalan ihmeellisen suunnitelman varaan. Sen sijaan, että rakentaisimme yksin hennon, tuulessa huojuvan ja kylmän majan, saamme olla osana suurta rakennusta, jonka pohja kantaa tuomiollakin.


(teksti: Emilia, kuva: Tuuli)