4. paastonajan sunnuntai: elämän leipä

Tätä sunnuntaita on kutsuttu nimellä laetare, iloitkaa. Olemme paaston puolessa välissä - tämä sunnuntai on levähdys ehkä raskaan tai hämmentävän paaston keskellä.

Joh. 6: 48-58

Jeesus sanoi:

”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”

Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

Helposti saatamme saada itsemme kylläiseksi kaikesta maallisesta, jolloin emme jaksa hengen leipää ja juomaa. Aina meissä ei ole tilaa Jumalalle, saattaa tuntua ärsyttävältä, että joku pyytää mukaan seurikselle tai puhuu Jeesuksesta liian kovaan ääneen. Joskus on kiire ja se on okei. On ok lukea ylppäreihin ja kilpaurheilla, on ihan fine olla kesätöiden takia menemättä isoseksi. Mutta ei ole hyvä työntää Jumalaa piiloon, heittää uskoa menemään ja yrittää täyttää tyhjiötä sellaisella, mikä vain rikkoo meitä.

Välillä on hyvä miettiä, onko omassa elämässä tilaa uskolle. Onko meillä aikaa viettää hetkiä Jumalan kanssa. Jos tuntuu, ettei jaksa lähteä sunnuntaina kirkkoon, lukea Raamattua tai täyttyä Jumalasta, kannattaa muistaa, että Isän kanssa voi tehdä ihan mitä vain. Elämän leivän leivontaohje ei ole kirjoitettuna kirkkokäsikirjaan niin, ettei siitä saisi koskaan poiketa. Tee Jumalan kanssa niitä juttuja, joista tykkäät: tanssi, laula, piirrä, siunaa läheisiä, istu hiljaa Jumalan sylissä. Juttele illalla kuulumisia niin kuin muillekin ystävillesi, Jumala haluaa kuulla ja halata, Hän haluaa tehdä kylläiseksi. 

Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta siitä, mitä Herra sanoo. Jeesus haluaa muistuttaa, että hänessä (ja vain ja ainoastaan hänessä) on ikuinen elämä mahdollinen meille ihmisille. Jeesus antoi kaikkensa meidän puolestamme. Hän antoi henkensä, jotta me saisimme elämän. Sellaista armoa on vaikea, ehkä mahdoton, käsittää. Silti saamme luottaa ihmeelliseen rakkauteen ja eläväksi tekevään hengen leipään.

Iankaikkista elämää ei ole maallisessa, muttei myöskään tämä elämä ole niin rikas ilman Jumalaa. Jeesus on elämän leipä jo tässä maailmassa. Meidän elämästä voi tulla jotain mielettömän paljon kauniimpaa, kun päästämme Jumalan kulkemaan kanssamme. Voimme saada Jumalalta sellaisia lahjoja ja valoa, ettei mistään muualta. Voimme oppia uudella tavalla rakastamaan, saamme toivoa ja ymmärrystä, kärsivällisyyttä ja puhdasta iloa. Tämä on minun rukoukseni ja kokemukseni, ja siihen uskon. 

Jeesuksen luona elämässä voi olla aina paikka levähtää. Hänelle haluan antaa elämäni, vain silloin minulla (ja sinulla) voi olla uusi elämä.

Jeesus 

mä haluun pyytää, että me voitaisiin joka päivä muistaa, 

miten suuren uhrauksen sä olet tehnyt meidän puolesta.

Herra anna meille sitä leipää, jossa on elämä.

Anna meidän oppia susta sellaista, ettei me enää haluta päästää irti.

Täytä meidän sydän sun rauhalla ja ilolla.

Sä oot pyhä, ole meidän elämässä sillä paikalla, mikä vaan sulle kuuluu

Aamen