1. pääsiäispäivä: ja maailma sai toivon

Mark. 16: 1-8

Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: ”Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?” Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.
    Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.’”
    Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.

(Tämä on nyt melkein mun viime yön saarna, pienin lyhennyksin. Niille, jotka eivät olleet messussa ja niille, jotka uinuivat väsyneinä. :D Muut voivat sitten meditoida videota.)

Tässä evankeliumitekstissä todistetaan ehkä koko uskon tärkein asia. Tämä on se pohjimmainen evankeliumi, ilosanoma. Se, että Jeesus, joka kuoli ristillä meidän takia, ei jäänyt hautaan, vaan on noussut kuolleista. Tänä yönä saamme odottaa aamua iloiten, pettymys Jeesuksen kuolemasta vaihtuu toivoon, pelko vaihtuu rakkauteen ja kärsimys riemuun.

Me saadaan kohottaa meidän katseemme pois omasta pahuudesta, syyllisyydestä Jeesuksen kuolemaan. Saadaan katsoa tyhjää ristiä ja hautaa, josta loistaa valo ja uusi alku. Meidän ei tarvitse enää surra, koska lopulta mitään pahaa ei meidän kuninkaalle tapahtunut.

Jeesuksen kuolema oli osa Jumalan suunnatonta suunnitelmaa, se ei ehkä ollut vielä valjennut noille naisille, jotka vajaa 2000 vuotta sitten ensimmäisinä näkivät tyhjän haudan. Mutta tänä yönä, kun me saadaan olla todistamassa ylösnousemuksen ihmettä, me voidaan nähdä, mitä Jeesus todella tarkoitti sanoessaan ”se on täytetty”. Me voidaan nähdä se laaja kaari, jossa on luominen ja ennustukset, jeesus, sen puheet ja kuolema ja viimein ylösnousemus, joka toi maailmaan toivon ja valon.

Pääsiäisen tapahtumissa on jotain, mikä muuttaa maailman historian suunnan. Samalla pääsiäinen on myös kasteen juhla. Kaste on hirmu hankala asia, koska en muista mun kastetta, en ymmärrä yhtään. Mutta kaste on kuitenkin hetki, joka muuttaa yksittäisen ihmisen elämän suunnan. Jeesus kuoli meidän syntien takia, jotta meidän ei tarvitsisi kantaa syyllisyttä. Ja Jeesus nousi kuolleista, jotta mekin saataisiin elää. Kasteen kautta me tullaan siitä osallisiksi.

Mun ymmärtämistä helpotti, kun yksi puhuja vertasi kastetta vedenpaisumukseen (Nooa). Vesi hukuttaa jotain pahaa, pimeää ja syntiä ja tilalle tulee uutta ja puhdasta.

Kasteessa jotakin vanhaa on ihan oikeasti haudattu. Meidän syntinen minä ja se väärin valitseva puoli on hukutettu. Emme ole enää synnin haudassa, suuri kivi on vieritetty pois päältämme. Meidän syyllisyys on pyyhitty pois ja kaikkivaltias Jumala on henkilökohtaisesti kutsunut jokaisen, rakastanut meistä jokaista. Jumala on valinnut rakastaa meitä, jotka ollaan rikottu itsemme, toisemme ja lopulta aiheutettu Jumalan oman pojan kuolema.

Synnin tilalla meissä on jotain uutta. Se uusi ei missään tapauksessa ole meidän ansiota, vaan uusi elämä on annettu meille lahjaksi ja me voidaan vaan kiittää.

Saadaan olla todellisesti uusi luomus. Meistä on tullut osallisia Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Meillä on toivo. Fil. 3:10. (Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaan) Osallistumalla Jeesuksen työhön, me saadaan muuttua mieleltämme enemmän Jeesuksen kaltaisiksi ja se on uskovan tavoite.

Jeesus elää ja se tarkoittaa ikuista elämää myös meille. Meillä on ihan huikea toivo, tieto siitä, että me vielä nähdään Jeesus ja saadaan iloita. Raamatussa ei kuvailla tosi paljoa sitä, millaista taivaassa on, mutta se kertoo, että siellä ei ole enää murhetta. Ei itkua, kaikki kyyneleet on pyyhitty pois. Me saadaan laulaa ja saadaan viettää aikaa meidän Jumalan kanssa, joka rakastaa meitä.

Eikä meillä tarvitse tänään olla pelkoa siitä, etteikö se olisi totta ja etteikö me oltaisi osallisia siitä jo nyt. Tämä hetki, jossa me eletään ei ole mikään katkos siinä Jumalan suunnitelmassa. Jumalan suunnitelma ei päättynyt Jeesuksen ylösnousemukseen, vaikka se antoikin maailmalle ihan uuden suunnan ja uuden toivon.

Meilläkin on paikka siinä suunnitelmassa. Ja meidän paikka suunnitelmassa on  julistaa, kertoa ilosanomaa, rakastaa, elää meidän elämää Jumalalle. Me voidaan elää sitä uutta elämää, jonka Jeesuksen ylösnousemus mahdollisti, saadaan olla osallisina siitä riemusta joka päivä. Se on pelotonta ja toivon täyttämää elämää. Enkelin sanat ”älkää pelätkö” kuuluvat meillekin. Meidän ei tarvitse pelätä maailmassa, eikä meidän tarvitse pelätä Jumalan edessä. Pelon vastakohtana meissä saa sijaa rakkaus itseämme, toisiamme ja luotua kohtaan.

Iloitkaa, sillä maailma on saanut toivon!