Kiirastorstai: me syömme leipää elämän

Matt. 26: 17-30
Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?” Jeesus sanoi: ”Menkää kaupunkiin.” Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: ”Opettaja sanoo: ’Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.’” Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian.
    Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” Jeesus vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus.
    Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”
    Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.

Kiirastorstaina muistelemme Jeesuksen asettamaa ehtoollista ja sitä, kuinka hän pesi opetuslastensa jalat. Molemmat asiat ovat tapoja, joilla Jeesus palveli meitä syntisiä. Pesemällä jalat ihan konkreettisesti siinä hetkessä ja antaessaan oman ruumiinsa meidän puolestamme ihan joka hetkessä. Jeesuksen tekemä palvelus koskettaa meitä tänäkin päivänä, se koskettaa meidän vanhempiamme ja lapsiamme. Jeesus asettui palvelemaan jokaista ihmistä.

Kristuksen seuraajina myös meidän tulisi palvella toinen toistamme parhaalla tavalla. Voimme rakentaa yhteyttä toisiimme ihan arkisilla palveluksilla, siunata toinen toistamme pienillä teoilla. Myös ehtoollinen on yhteyden ateria. Saamme olla osa kristittyjen jatkuvaa ketjua toistemme palvelemisessa ja leivän murtamisessa.

Tänään katkaistaan paaston ajan jatkunut katumusaika. Ehtoollisella saamme kiittää armosta, muistaa Kristuksen kertakaikkista lahjaa ja iloita yhteydestä toisiimme. Pyhä ateria on iloinen juhla. Ehtoollista merkitsevä sana eukaristia tarkoittaakin kiitosateriaa (kreikan opiskelun riemuja on tällaista ymmärtää!). Saamme lähestyä pitkä perjantaita kiitollisuuden tunnelmissa ja muistaa, että tämäkin surullinen suunnitelma on pohjimmiltaan äärimmäisen armollinen ja ilon täyteinen juhla.

Kirjoitin enemmän ajatuksiani ehtoollisen mysteeristä syksyllä, käykää lukemassa. Ja vihtiläiset tulkaa lauantaina kuulemaan Kristuksen kirkkautta Loiste-messuun Nummelan kirkkoon kello 24.

(Teksti: Emilia, Kuva: Tuuli)