2. pääsiäispäivä: hän on meidän keskellämme

Matt. 28: 8-15

Naiset lähtivät haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut.”
    Naisten ollessa matkalla muutamat vartiomiehistä menivät kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin nämä kokoontuivat neuvottelemaan yhdessä vanhimpien kanssa ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa. He sanoivat sotilaille: ”Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet. Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä.” Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu. Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti.


Seurakunta elää Kristuksessa. Hän on seurakunnan syy ja päämäärä, alku sekä loppu. Tärkeää ja keskeistä emme ole me, vaan se, että Kristus saa olla meissä. Sekä yksilöinä, että kristittyjen yhteisönä meidän tulisi loistaa ja rakentua hänen (ja vain hänen) varaansa ja voimassaan. Meidän keskellämme ja sisäisesti meissä on Jumalan valtakunta. Siinä, että lunastajamme elää, on toivomme yksi.

Paasto on saattanut olla pitkälti omaan jumalasuhteeseen keskittynyttä aikaa. Kuitenkin juuri se, että olemme miettineet, kuinka itse lähentyisimme Jumalaa, antaa voimaa myös olla lähellä ihmisiä. Siksi paaston päätyttyä saamme keskittyä viemään iloista viestiä ja rakkauden sanomaa läheistemme elämään. Päivän evankeliumin naisten kanssa saamme riemuita, ja riemuiten juosta kertomaan, Hän elää.

Ps. 73: 23-28
Minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. -- minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.

Tahdon pitää Jumalaa kädestä ja tiedän, että silloinkin, kun minun otteeni lipsuu, Jumalan ote pitää. Meidän Jumalamme ei halua, että lähestymme häntä vain silloin, kun tarvitsemme apua tai lohtua. Hän ei halua, että tulemme hänen eteensä vain murrettuina. Jumala haluaa olla suhteessa meihin ihan joka päivä. Myös paaston päätyttyä ja suuren juhlan mentyä, arjen kiireen keskellä, lunastaja elää ja rukoilee puolestamme.



(kuva: Tuuli, teksti: Emilia)