Seuraavana päivänä, sapatin valmistuspäivän mentyä, ylipapit ja fariseukset lähtivät yhdessä Pilatuksen luo. He sanoivat: ”Kunnioitettu maaherra, meille tuli mieleen, että eläessään tuo villitsijä sanoi: ’Kolmen päivän kuluttua nousen kuolleista.’ Käske siis vartioida hautaa tarkoin kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa pääse varastamaan häntä ja sanomaan ihmisille: ’Hän on noussut kuolleista.’ Viimeinen villitys olisi silloin ensimmäistä pahempi.” Pilatus vastasi heille: ”Saatte vartioväkeä. Menkää ja järjestäkää haudan vartiointi niin hyvin kuin taidatte.” He lähtivät ja varmistivat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla vartion.
Tänään on hiljainen lauantai, päivä pitkänperjantain kärsimyksen ja pääsiäissunnuntain ilon välissä. On pysähtynyttä, tunnelma on jotain epäuskon ja odotuksen välillä: Jeesus on todella kuollut, mutta eihän tämä nyt tässä voinut vielä olla. Eihän?
Toisen päivän iltana on mun ehdoton lempibiisi kaikista veisukirjoista. Muistan, kun olin pieni ja äiti lauloi tätä aina tiskatessaan. Laulu kuvastaa mielestäni aika hyvin uskovan elämää, siinä on pilkahdus toivosta, mutta samalla näkyy tämän maailman vaikeus. Aina ei ole helppo uskoa pelastukseen, vaikka sen jollain tasolla tietäisikin olevan totta. Kuka näyttäisi haudan, joka tyhjänä ois? Kuka kertois, hän kuoleman voittaa? Hiljaisena lauantaina, toisen päivän iltana, nämä kysymykset nousevat pintaan.
Päivän ensimmäisessä lukukappaleessa sanotaan näin:
Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa. (Job 19: 25-27)
Jobin kirja kertoo miehestä jolta vietiin kaikki, omaisuus, terveys ja jopa perhe. Suuri osa kirjasta koostuu Jobin keskustelusta ystäviensä kanssa, jossa hän puhuu elämänsä kärsimyksestä ja toivoo olevansa jo kuollut. Kuitenkin, jossain sydämensä pohjalla, Job kaiken kärsimyksensäkin keskellä luotti Jumalaan. Tänään mekin saamme luottaa samaan toivoon kuin Job. Lunastajamme elää. Sunnuntai on tulossa.
(Kuva, teksti: Tuuli)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti